Java tutustuu mereen ja mörköihin.

Kesämuistelot siis jatkuu. Alkaa masentaan tää syksyn tulo, niin ihan hyvä vaan pidättäytyy noissa kesän tapahtumissa :) Maalla ollessa Java sai tutustua ensimmäistä kertaa merenrantaan, ja hui kamala se vesi oli pelottavaa! Ensin juoksenneltiin innoissaan, mutta vedessä tajuttiin, et vesihän oliki märkää ja kylmää. Siihen paikoilleen oliki sitten hyvä jämähtää. Mamman kanssa tultiin kyllä pidemmälle, mutta tää baywatchtypy loikki hirmusta vauhtia aina takasin rantaan. Hetken aikaa maltettiin uiskennella, mutta loppupeleissä edes lelua ei voinu hakea, jos se meni vähäkin veden puolelle. Meidän hienohelma. Eli ei tullu uimisesta Javan uutta lempiharrastusta, mutta kyllä siitä vielä saaristolaiskoira tulee ;)
Tällä hetkellä Javalla taitaa olla murkkuikä tuloillaan. Ns.mörkövaihe pahasti päällä. Ulkoillessa "pelätään" vähä kaikkee, muristaan ja haukutaan. Hyvänä esimerkkinä tänään lenkillä tuli vastaan muovinen kukkapurkki, ja sillehän piti kamalasti murista. Tosi rohkeesti kuitenkin käytiin sekin sitte haistelemassa ja toteemassa ihan vaarattomaksi. Näin me tehdään tälläsissä tapauksissa, ja uskon että teen tässä oikein, niin jää niistäkin möröistä sitten loppupeleissä hyvä muisto. Muuten ei vielä kauheesti kokeilla rajoja, mut uskon et sekin aika pian tulee, onhan mun vaavi jo melkein 7kk!
Sit aletaankin lähestymään sitä ikää, että ensimmäisiä juoksuja voidaan alkaa odottelemaan. Tiedä nyt sitten onko odottaminen oikee sana tähän, kun nään jo painajaisiakin tätä aihetta koskien :D Parin viikon aikana oon kuitenkin huomannu jotain muutoksia Javan käytöksessä, ja epäilen että ne vois liittyä juoksuihin. Lenkeillä mennään ihan hulluna hajujen perässä, pestään itseensä paljon ahkerammin ja hellyydenkipeys on kasvanu. Nyt vaan pidetään peukkuja, ettei ihan vielä alkais, kun meillä ois ensimmäiset pentunäyttelyt parin viikon päästä!
Nää näyttelyt jänskättää ihan kamalasti. Ei olla oikeen keretty käymään mätsäreissä, joko mun töiden takia tai sitte oon ollu kipeenä ym. Kovasti on kuitenkin harjoiteltu tuossa meidän kentällä, ja käsittelyharjotuksiin on saanu osallistua niin kaverit kuin heidän vanhemmatkin :D Eniten kuitenkin jänskättää, että miten Java pystyy keskittyyn siihen hommaan, kun niin paljon koiria ympärillä. Tätäkin on harjoteltu, käymällä enemmän paikoissa, missä on koiria ja siellä harjoteltu keskittyyn omiin juttuihin. Välillä hyvin tuloksin ja välillä taas...no..ei niin hyvin tuloksin. Mutta ei stressiä, hyvin se menee :)
Java osaa olla tosi valikoiva kavereiden suhteen. Joitan koiria saatetaan arastella pitkäänkin, kun sitten taas toisten kanssa ei juurikaan keretä edes tervehtiä ku pitää olla jo touhuumassa yhdessä. Oon yrittäny keksiä tähän jotain syytä, mutta ainakaan kyse ei ole koiran koosta eikä aktiivisuuden (?)tasosta. Pientä roturasismia on kyllä ilmoilla, shelttien lisäksi Java tykkää erityisesti russeleista. Niitä ei ole kyllä tullu yhtäkään yksilöä vastaan, jonka kanssa Java ei ois tullu heti juttuun :) Ihmisten kanssa ei ollakaan yhtään näin vaativia. Kaikkia rakastetaan yhtä paljon. Kerran koirapuistoon tuli täysin tuntematon mies, ja mitä Java tekee ensimmäisenä? Hyppää sen syliin, ja siinä sitten oltiinkin rapsuteltavana hyvä tovi :D Että jos joku kaipaa hyvää miesteniskukeinoa, niin voin lainata Javaa siihen tarkoitukseen ;) Mamman pikku kulti <3

Löyty hieman liian suuri keppi, ei jaksanu raahata perässä :(

Välillä jopa huilailtiin hetki.

Harjoteltiin seisomista. Tuuli niin kovasti takaa päin, että saatiin korvatkin alas ;)

Tässäkin koitettiin harjoitella nätin maiseman edessä, mutta oli vähän huono alusta.

Uskallettiin vähän jo polskia.

Lopuksi vielä vähän palloleikkejä.

Java täällä taas moi!

Pari kuukautta taas vierähtäny. Hupsii!
Aattelin, et tää blogi on siitä kiva, kun jää muisto siitä mitä milloinkin on tapahtunu, mutta aika harvalleenhan tätä on muistanu kirjottaa :/ Tai muutenkaan mitään kirjoittaa ylös, arki vei mennessään. Yritän nyt epätoivoisesti jotain raapustaa, ja tästä lähtien reipastun tän blogin suhteen!
Niinkun edellisessä kirjoituksessa jo mainitsin, niin sisäsiisteys alkoi oleen jo hyvässä vaiheessa tuon meidän reissun aikana, ja sillä tiellä ollaan jatkettu. Muutamat ilopisut on saattanu tulla, kun on kavereiden kanssa riehuttu (ja tietenkin sinne kaverin omistajien matoille, jotta mamma saa hävetä ;)) Eli noin 4kk (reilu?) ikäisenä oltiin jo sisäsiistejä. Mikä on todella hieno asia, kun lueskelee niitä kauhutarinoita, joissa huomattavasti vanhempien koirien kanssa taistellaan näiden asioiden parissa. Huh!
Kasvusta voi sanoa sen verran, että kasvattaja mittasi Javan noin 5kk iässä, ja silloin korkeutta oli 34cm. Tuntuu, että tuo kasvu on nyt hidastunut, mutta katsellaan miten käy :)
Kaikkein jännittävintä seurattavaa oli hampaiden vaihtuminen! Jossain vaiheessa tuntui, että niitä putos ku pisaroita taivaalta. Jatkuvasti sai olla pesemässä verisiä leluja. Alakulmurit tippus 5kk 1vk iässä, toinen yläkumuri seuraavalla viikolla ja toinen seurasi pari päivää sen jälkeen. Noiden kulmureiden kanssahan sai ajatella, että jokaiselta tippuneelta hampaalta säästi sen reilun satasen mitä sen poistoon ois sitten eläinlääkärillä mennyt. Eli jotain 500e tuli lopulta säästöä, eiks vaan? ;D Nyt oon hiukan ällöttävä, mut sain kaikki kulmurit ja muutaman muun hampaan talteen. Tuolla ne on putsattuna korurasiassa :D
Siitä matkapahoinvoinnista...Lääkkeet auttoi, mutta liekö oli hiukan liian suuri annos meidän pikku ressukalle. Hän nimittäin oli ihan koomassa koko automatkan Turusta Ouluun. Tuijotti ja kuolas, eikä pissatauoilla oikeen tajunnu missä mennään ja mitä tehdään. Voi raukka <3 Ens kerralla jos tulee pitkiä matkoja eteen, niin tietää antaa ohjeistusta pienemmän määrän.

Java mahtui vielä kesällä sopivasti pyörän etukoriin, ja näin matka taittui mainiosti. Muutama huvittunu ilme saatiin vastaantulijoilta, mutta melkeen tekisi mieli ostaa tarpeeksi suuri kori, jotta voitaisiin edelleen matkata tällä tavalla :))

Pakko lisätä vielä yksi kuva muistoksi mun pienestä koipeliinista <3

Java The Pystykorva löysi mieluisen uiskentelupaikan.

Jaahas, jos sitten lisää kesämuistoja ja uusia kuulumisia seuraavalla kerralla :)

Kotona jälleen

Kotona ollaan taas. Monelta kantilta katsottuna oli kyllä hyvä lähteä vähän pidemmäksi aikaa maalle. Sisäsiisteys on parantunut ihan huimasti! Yöt ollaan siistejä ja muutenkin on vain kahdet pisut tullu sisälle torstain jälkeen. Uskon, että tästä saa kiittää sitä, että tuolla ravattiin ulkona oikeen urakalla. Välillä käytiin tunninkin välein metsästämässä pissaa, ja se tuotti toivotunlaisia tuloksia :) Luulin myös, että matka olis parantanut neidin matkapahoinvoinnin, mutta ilmeisesti niin ei ollut. Kotimatkalla nimittäin oksennettii kolmesti 50km automatkan aikana. Junamatka meni sentään yhtä hyvin kuin mennessäkin. Nyt saatiin kuitenkin rokotuksien yhteydessä pahoinvointilääkkeet pitkille matkoille. Toivottavasti niistä olis apua.
Sitten niistä matkan huonoista puolista...Neiti on oppinut taitavaksi kerjääjäksi, koska kukaan ei pystynyt vastustamaan tuon söpöliini katsetta ja niinpä se on saanut kaikki mahdolliset herkut. Haukkuminen on myös uus kiva harrastus. Varsinkin jos joku toinenkin tekee niin. Ei onneksi ole räksyttäjä ihan pahimmasta päästä, mutta kerkesin jo iloita, että olen saanut hiljaisen yksilön ;)
Vaikka tultiinkin takasin kaupunkiin, ollaan vietetty tämäkin viikonloppu lähinnä maalla. Käytiin taas katsoon hevosia ja ponejakin. Meidän seurana ollut russelineiti ei vieläkään oikeen tahtonu olla Javan kaveri :/ Java ei kyllä lannistunu, vaan viimeiseen asti koitti saada sen mukaan leikkiin. Jospa ens kerralla...
Rokotukset käytiin tehostamassa. Samalla käytiin puntarilla, tuloksena 4,2kg. Eläinlääkärin ennustuskin kävi toteen, ja tänään neidiltä lähti kaksi ylähammasta! Mun pikkutyttö kasvaa <3

Köyhän miehen älypeli

On jo pitkään pitäny näyttää, että millasia älypelejä meidän pikkuselta löytyy. Otin niistä oikein videokuvaakin, mutta nehän oli tietysti liian isoja tiedostoja tänne laitettavaksi, eikä oikein kiinnosta niitä mihinkään youtubeenkaan laittaa. Nyt otin kuitenkin pari kuvaa yhdestä meidän köyhän miehen versiosta. Tämähän on ihan yksinkertainen, eli vessapaperirullaan vaan sanomalehtituppoja, joiden sisään laitetaan naksuja. Java tykkää tästä leikistä, ja on aina ihan innoissaan kun mamma lähestyy vessapaperirullan kanssa. Neiti ei onneksi ole oppinu silppuamaan papereita ihan pieneksi silpuksi, joten siivoaminen leikin jälkeen käy nopeasti :)

Rullat valmiina

Ja tällänen on lopputulos.

Sataa, sataa ropisee...

Me odotellaan täällä edelleen, jotta sade loppuis ja saataisiin aurinkoisia päiviä. Tälläsillä sadeilmoilla ei millään jaksa touhuta samalla tavalla ulkona, vaikka kurakelit ei kyllä Javaa näytä haittaavan. Harmittaa vain, kun on tänne asti tultu, ja olis niin paljon kivoja asioita tehtävänä, mutta sade pilaa kaiken :(
Sitten niistä kuvista...Nähtävästi se on myönnettävä, että vaikka olis kuinka hyvä kamera käytössä, niin en saa hyviä kuvia, kun en yksinkertaisesti osaa kuvata :D Harjoitus tekee mestarin, eikö?

Ainoa kuva, jossa neiti jakso pysyä edes hetken paikoillaan. Ihana hyeenahäntä <3

Korvat on neidin lempiherkkuja.

Pakollinen pusukuva.

Maalla on mukavaa.

Jälleen hävettävän pitkä väli edellisen kirjoituksen jälkeen. Onneksi jaksatte aina muistutella mua! :)
Mitäs kaikkea meille onkaan kerenny tapahtua...Ensimmäiset rokotukset käytiin ottamassa. Java oli jälleen oikea enkeli. Mentiin bussilla, jotta saatiin sitäkin harjoteltua, ja ihan kiltistihän siellä istuttiin (sylissä ;)) vaikka just muutamaa sekuntia ennen päätepysäkkiä joutui hieman oksentamaan. Eläinlääkäriasemalla oltiin hiukan etuajassa, ja päästiin istumaan ihanan australianpaimenkoiran viereen. Hän ois kovasti halunnu päästä tervehtimään Javaa (ulisi ja vinku), mutta meijän neiti istu jälleen kiltisti mun jaloissa. YKO! (=Ylpee Koiran Omistaja. Kaveri heitti mulle tämän lyhenteen, kun oon kertonu näistä mun ylpeyskohtauksista, kiitos ;)) Itse rokotuskin meni todella hienosti. Annettiin katsoa hampaat, eikä pistämistäkään taidettu edes huomata, kun oli herkkuja nenän edessä. Nyt pitäiskin jo varata aikaa tehostuksiin. Miten tää aika menee niin nopeesti?
Alkuviikosta käytiin kasvattajan luona kyläilemässä ja tervehtimässä Nonna-siskoa. Näytti tytöillä olevan hauskaa, kun kirmasivat metsässä <3 Melkein harmittaa, ettei Javalla oo kotona sellasta leikkikaveria, saatika samanlaisia metsiä, missä juoksennella. Katsottiin myös neidin korvia, kun oikea korva oli noussu kokonaan pystyyn :( Tätähän mä pelkäsin, ja liimaa jouduttiin laittaan. Pidetään peukkuja, että sen vaikutus on toivotunlainen. Muuten olikin sopusuhtainen tyttö, ja meidän mittauksien mukaan korkeutta olisi 29,5cm. Sitäkin saa alkaa kohta jänskäämään, jotta kuinka korkeaksi neiti meinaa kasvaa.
Torstaina meillä koitti jännät hetket. Lähinnä itse olin ihan paniikissa, kun lähdettiin mun vanhempien luo pohjoseen junalla. Kokemuksella kun tiesi, että neiti voi pahoin autossa ja linja-autossa, niin miten käy junassa.  Sen lisäksi tiedossa oli vielä pitkä matka, kun junassa sai istua 7h. Neitihän pissaa ja kakkaa koko junavaunun täyteen siinä ajassa :D Mähän en muutenkaan oo mikään kovin kevyt pakkaaja, niin voitte kuvitella kuinka täynnä ja painava mun laukku oli, kun sinne piti mahduttaa kaikki Javankin tavarat! Huh huh, oli siinä hommaa nostella laukkua ja koiraa junaan! Perhoset lenteli mahassa, kun seisoskeltiin juna-asemalla odottamassa. Tänhän ei pitäis enää tulla yllätyksenä, että junamatka meni tosi hienosti. Kerran oksennettiin ihan alussa, mutta sekin oli vain asemalla syöty ruohotukko, ja pissat tuli kerran, 5h pidättelyn jälkeen. Sylissä nukuttiin lähes koko matka, välillä katseltiin toisten koirien menoa. Ihan uskomatonta kuinka ihana tää tyttö on <3 Tämän jälkeen autossakaan ei enää ole voitu pahoin, vaan siellä otetaan ihan rennosti. Hyvää siedätyshoitoa taisi siis olla.
Nyt ollaan siis täällä pohjoisessa. Elämä on ihanan helppoa, kun pissatukset voidaan hoitaa omalla pihalla. Huomattavasti helpompaa, kun lähteä viidennestä kerroksesta ulkoilemaan. Tosin onhan niitä vahinkojakin tapahtunut. Aika taitavasti neiti näyttää merkkaavan jokaisen puhtaan maton, äiti tykkää. Onneksi tälle suloiselle eläimelle ei voi olla vihainen ;) Alkaakin tuntua siltä, etten kohta saa enää ottaa tyttöä mukaan kotiin lähtiessä, vaan kaikki haluaa sen jäävän tänne. Meillähän oli veljen ylioppilasjuhlat, ja kaikki vieraatkin päivitteli, että miten noin pieni pentu voikin olla jo noin rauhallinen ja hiljainen. Niin, sitä mietin välillä itsekin! Java on ihan liian helppo ja ihana <3 Yksi parhaista asioista täällä on, että voi juoksennella vapaana. Melkeen tulee tippa linssiin, kun on niin onnellinen toisen puolesta :)
Opittuja taitojakin on tullut ihan mukavasti. En tiedä missä tahdissa muut näitä opettaa, mutta meillä näitä opiskellaan aina leikkien välissä, jotta saadaan vähän aivojumppaa meidän fiksulle tytölle. Tällä hetkellä näistä elämääkin tärkeämmistä tempuista osataan istu, maahan, tassu ,ja kieri on hieman vaiheessa. Jätä ja irti on myös aika hyvin hallinnassa, kunhan edessä ei ole liian vastustamatonta herkkua ;) Hiljaa hyvää tulee.
Täällä ollessa on vihdoinkin käytössä kamera! Jotain kuvia onkin jo otettu, ja kunhan kerkeän siirrellä niitä koneelle, niin laitan tännekin. Näette miten paljon meidän neiti on taas kasvanut! Oikea pitkäsääri...

Sisäsiisteyspirskeet vol.2

Paljon on tapahtunut. Ei ole kerennyt eikä jaksanut kirjoitella blogiin. Kovasti oon koittanut pitää asioita mielessä, joista tänne voin kirjoittaa.
Tänään neiti oli yksin 06-13 välisen ajan, ja töistä tullessa en löytänyt kuin yhdet pisut lattialta. Voi että vähästä voi olla onnellinen! Tämä oli selvästi Javan synttärilahja mulle! :D Välillä neiti ihan selkeästi kertoo, että tahtoo ulos, tai sitten se on mun toiveajattelua, mutta hyvällä mallilla siis ollaan.
Mitä ulkoiluun tulee, niin tuo kaiken nassuttelu on myös vähentynyt. Edelleen pullamummo käy siellä ruokkimassa lintuja, edellisellä kerralla oli pähkinöitä. Satuin saamaan hänet kiinni "rysän päältä", ja kohteliaasti kysäisin, että voisko niitä lintuja ruokkia hiukan syrjemmässä. Vastauksen sain mummon mukana olleelta naiselta, "Tää on vapaa maa, ulkoiluta kissas jossain muualla, jos et osaa sitä kouluttaa olemaan syömättä kaikkea" Noh, potkin ne pähkinät siitä tieltä sivuun(sen naisen ilme olisi pitänyt saada kuvattua) ja jatkoin matkaa. Onneksi linnut on yhtä ahneita kuin Java, joten ei ne herkut siellä maassa kauaa kerkeä olla ;)
Muita koiria (ja kaikkea liikkuvaa) pitäis päästä lähempää tutkimaan, ja kaikkea jäädäänkin hetkeksi aina katselemaan.Yhtenä kertana vähän matkan päässä meistä oli kaksi isoa koiraa, jotka haukku ja hyppi, omistajat sai kaksin käsin pidellä niistä kiinni. Mutta mitä teki meidän neiti? Katsoi kerran sinne päin ja jatko matkaa tipsutellen, nokka pystyssä :D Jotenki tuli niin ylpeä koiranomistaja -fiilis, että sai kyllä hetken aikaa itsekin kävellä nokka pystyssä, että ottakaas meistä opiksi! ;D Tämä oli kuitenkin harvinaista herkkua, yleensähän tuo neiti menettää korvansa, kun näkee jotain kivaa. Nätisti katselee, mutta ei onneksi hauku eikä rieku.
Päivittäin tehdään käsittelyharjoituksia, eikä tuo pistä pahakseen. Ainoa asia, minkä kanssa saa hieman tapella on kynsien leikkaaminen. Java ei tykkää siitä yhtään, mutta senkin kanssa edetään ihan hyvällä tahdilla.
Autoilua on harjoiteltu huonolla menestyksellä. Neiti oksentaa joka kerta :/ Vähän ikävempi juttu, kun tämän kuun lopussa on tiedossa 700km reissu veljen yo-juhliin. Muutenkin olisi kiva jos autoreissut onnistuisi ilman sotkuja. Ei varmasti ole kovin kivaa neidilläkään! Tähän täytyy koittaa keksiä jokin ratkaisu.
Mitäs muuta meillä onkaan tapahtunut...korvat! Olen ollut tosi huolissani Javan korvista. Tästä pitääkin jutella kasvattajan kanssa. Shelttien korvien kanssa kun saa aina hieman tapella, niin nyt seuraan niiden kehitystä ihan hysteerisesti. Mutta ne nousee! Ja molemmat osoittaa vasemmalle! Kuvistakin se näkee, apua!

Tähän lopuksi vielä muutama todella huonolaatuinen kuva. Uutta kameraa ja kuvaamistaitoa odotellessa...

Vielä hetki sitten neiti oli näin pieni <3

Tässä istutaan (korvat!)...

ja maataan.

"Menin maahan, anna napuli."