Kotona jälleen

Kotona ollaan taas. Monelta kantilta katsottuna oli kyllä hyvä lähteä vähän pidemmäksi aikaa maalle. Sisäsiisteys on parantunut ihan huimasti! Yöt ollaan siistejä ja muutenkin on vain kahdet pisut tullu sisälle torstain jälkeen. Uskon, että tästä saa kiittää sitä, että tuolla ravattiin ulkona oikeen urakalla. Välillä käytiin tunninkin välein metsästämässä pissaa, ja se tuotti toivotunlaisia tuloksia :) Luulin myös, että matka olis parantanut neidin matkapahoinvoinnin, mutta ilmeisesti niin ei ollut. Kotimatkalla nimittäin oksennettii kolmesti 50km automatkan aikana. Junamatka meni sentään yhtä hyvin kuin mennessäkin. Nyt saatiin kuitenkin rokotuksien yhteydessä pahoinvointilääkkeet pitkille matkoille. Toivottavasti niistä olis apua.
Sitten niistä matkan huonoista puolista...Neiti on oppinut taitavaksi kerjääjäksi, koska kukaan ei pystynyt vastustamaan tuon söpöliini katsetta ja niinpä se on saanut kaikki mahdolliset herkut. Haukkuminen on myös uus kiva harrastus. Varsinkin jos joku toinenkin tekee niin. Ei onneksi ole räksyttäjä ihan pahimmasta päästä, mutta kerkesin jo iloita, että olen saanut hiljaisen yksilön ;)
Vaikka tultiinkin takasin kaupunkiin, ollaan vietetty tämäkin viikonloppu lähinnä maalla. Käytiin taas katsoon hevosia ja ponejakin. Meidän seurana ollut russelineiti ei vieläkään oikeen tahtonu olla Javan kaveri :/ Java ei kyllä lannistunu, vaan viimeiseen asti koitti saada sen mukaan leikkiin. Jospa ens kerralla...
Rokotukset käytiin tehostamassa. Samalla käytiin puntarilla, tuloksena 4,2kg. Eläinlääkärin ennustuskin kävi toteen, ja tänään neidiltä lähti kaksi ylähammasta! Mun pikkutyttö kasvaa <3

Köyhän miehen älypeli

On jo pitkään pitäny näyttää, että millasia älypelejä meidän pikkuselta löytyy. Otin niistä oikein videokuvaakin, mutta nehän oli tietysti liian isoja tiedostoja tänne laitettavaksi, eikä oikein kiinnosta niitä mihinkään youtubeenkaan laittaa. Nyt otin kuitenkin pari kuvaa yhdestä meidän köyhän miehen versiosta. Tämähän on ihan yksinkertainen, eli vessapaperirullaan vaan sanomalehtituppoja, joiden sisään laitetaan naksuja. Java tykkää tästä leikistä, ja on aina ihan innoissaan kun mamma lähestyy vessapaperirullan kanssa. Neiti ei onneksi ole oppinu silppuamaan papereita ihan pieneksi silpuksi, joten siivoaminen leikin jälkeen käy nopeasti :)

Rullat valmiina

Ja tällänen on lopputulos.

Sataa, sataa ropisee...

Me odotellaan täällä edelleen, jotta sade loppuis ja saataisiin aurinkoisia päiviä. Tälläsillä sadeilmoilla ei millään jaksa touhuta samalla tavalla ulkona, vaikka kurakelit ei kyllä Javaa näytä haittaavan. Harmittaa vain, kun on tänne asti tultu, ja olis niin paljon kivoja asioita tehtävänä, mutta sade pilaa kaiken :(
Sitten niistä kuvista...Nähtävästi se on myönnettävä, että vaikka olis kuinka hyvä kamera käytössä, niin en saa hyviä kuvia, kun en yksinkertaisesti osaa kuvata :D Harjoitus tekee mestarin, eikö?

Ainoa kuva, jossa neiti jakso pysyä edes hetken paikoillaan. Ihana hyeenahäntä <3

Korvat on neidin lempiherkkuja.

Pakollinen pusukuva.

Maalla on mukavaa.

Jälleen hävettävän pitkä väli edellisen kirjoituksen jälkeen. Onneksi jaksatte aina muistutella mua! :)
Mitäs kaikkea meille onkaan kerenny tapahtua...Ensimmäiset rokotukset käytiin ottamassa. Java oli jälleen oikea enkeli. Mentiin bussilla, jotta saatiin sitäkin harjoteltua, ja ihan kiltistihän siellä istuttiin (sylissä ;)) vaikka just muutamaa sekuntia ennen päätepysäkkiä joutui hieman oksentamaan. Eläinlääkäriasemalla oltiin hiukan etuajassa, ja päästiin istumaan ihanan australianpaimenkoiran viereen. Hän ois kovasti halunnu päästä tervehtimään Javaa (ulisi ja vinku), mutta meijän neiti istu jälleen kiltisti mun jaloissa. YKO! (=Ylpee Koiran Omistaja. Kaveri heitti mulle tämän lyhenteen, kun oon kertonu näistä mun ylpeyskohtauksista, kiitos ;)) Itse rokotuskin meni todella hienosti. Annettiin katsoa hampaat, eikä pistämistäkään taidettu edes huomata, kun oli herkkuja nenän edessä. Nyt pitäiskin jo varata aikaa tehostuksiin. Miten tää aika menee niin nopeesti?
Alkuviikosta käytiin kasvattajan luona kyläilemässä ja tervehtimässä Nonna-siskoa. Näytti tytöillä olevan hauskaa, kun kirmasivat metsässä <3 Melkein harmittaa, ettei Javalla oo kotona sellasta leikkikaveria, saatika samanlaisia metsiä, missä juoksennella. Katsottiin myös neidin korvia, kun oikea korva oli noussu kokonaan pystyyn :( Tätähän mä pelkäsin, ja liimaa jouduttiin laittaan. Pidetään peukkuja, että sen vaikutus on toivotunlainen. Muuten olikin sopusuhtainen tyttö, ja meidän mittauksien mukaan korkeutta olisi 29,5cm. Sitäkin saa alkaa kohta jänskäämään, jotta kuinka korkeaksi neiti meinaa kasvaa.
Torstaina meillä koitti jännät hetket. Lähinnä itse olin ihan paniikissa, kun lähdettiin mun vanhempien luo pohjoseen junalla. Kokemuksella kun tiesi, että neiti voi pahoin autossa ja linja-autossa, niin miten käy junassa.  Sen lisäksi tiedossa oli vielä pitkä matka, kun junassa sai istua 7h. Neitihän pissaa ja kakkaa koko junavaunun täyteen siinä ajassa :D Mähän en muutenkaan oo mikään kovin kevyt pakkaaja, niin voitte kuvitella kuinka täynnä ja painava mun laukku oli, kun sinne piti mahduttaa kaikki Javankin tavarat! Huh huh, oli siinä hommaa nostella laukkua ja koiraa junaan! Perhoset lenteli mahassa, kun seisoskeltiin juna-asemalla odottamassa. Tänhän ei pitäis enää tulla yllätyksenä, että junamatka meni tosi hienosti. Kerran oksennettiin ihan alussa, mutta sekin oli vain asemalla syöty ruohotukko, ja pissat tuli kerran, 5h pidättelyn jälkeen. Sylissä nukuttiin lähes koko matka, välillä katseltiin toisten koirien menoa. Ihan uskomatonta kuinka ihana tää tyttö on <3 Tämän jälkeen autossakaan ei enää ole voitu pahoin, vaan siellä otetaan ihan rennosti. Hyvää siedätyshoitoa taisi siis olla.
Nyt ollaan siis täällä pohjoisessa. Elämä on ihanan helppoa, kun pissatukset voidaan hoitaa omalla pihalla. Huomattavasti helpompaa, kun lähteä viidennestä kerroksesta ulkoilemaan. Tosin onhan niitä vahinkojakin tapahtunut. Aika taitavasti neiti näyttää merkkaavan jokaisen puhtaan maton, äiti tykkää. Onneksi tälle suloiselle eläimelle ei voi olla vihainen ;) Alkaakin tuntua siltä, etten kohta saa enää ottaa tyttöä mukaan kotiin lähtiessä, vaan kaikki haluaa sen jäävän tänne. Meillähän oli veljen ylioppilasjuhlat, ja kaikki vieraatkin päivitteli, että miten noin pieni pentu voikin olla jo noin rauhallinen ja hiljainen. Niin, sitä mietin välillä itsekin! Java on ihan liian helppo ja ihana <3 Yksi parhaista asioista täällä on, että voi juoksennella vapaana. Melkeen tulee tippa linssiin, kun on niin onnellinen toisen puolesta :)
Opittuja taitojakin on tullut ihan mukavasti. En tiedä missä tahdissa muut näitä opettaa, mutta meillä näitä opiskellaan aina leikkien välissä, jotta saadaan vähän aivojumppaa meidän fiksulle tytölle. Tällä hetkellä näistä elämääkin tärkeämmistä tempuista osataan istu, maahan, tassu ,ja kieri on hieman vaiheessa. Jätä ja irti on myös aika hyvin hallinnassa, kunhan edessä ei ole liian vastustamatonta herkkua ;) Hiljaa hyvää tulee.
Täällä ollessa on vihdoinkin käytössä kamera! Jotain kuvia onkin jo otettu, ja kunhan kerkeän siirrellä niitä koneelle, niin laitan tännekin. Näette miten paljon meidän neiti on taas kasvanut! Oikea pitkäsääri...