27. huhtikuuta 2012

Muruinen on tiemme...

Meillähän on käytössä kasvattajalta saatu Hurtan pk-panta. Se on toiminu todella hyvin ja neitikin on siihen jo tottunut, ettei tarvi lenkillä metrin välein jäädä sitä rapsuttelemaan. Eilen aamulla sitten siinä touhuttiin, menin hetkeksi keittiöön laittaan nappulat turpoomaan, ja kun tulin takaisin niin neiti oli ihan solmussa pantansa kanssa. Jollain ilveellä se oli saanut toisen etutassunsa pannasta läpi ja näytti ihan kuin sillä olis ollut semmonen missin nauha, eli tää jalka oli menny kokonaan sen pannan läpi. Siinä olikin sitten selvittäminen, jotta miten saadaan se solmu selvitettyä ilman, että raukan tassut menee sijoiltaan. Hyvin kuitenki onnistuttiin. Ei siis ole ihan tuulesta temmattu varoitus, ettei pentua kannata yksin jättää pannan kanssa, varsinkaan tämmöstä riekkujaa kuin Java.
Ensimmäistä kertaa voin sanoa, että nyt koetellaan hermoja. Neiti on nimittäin aloittanut semmosen ikävän tavan, että ulkoillessa kaikki, mikä vain suinkin maasta lähtee, päätyy hänen suuhunsa. Siinä sitten rongitaan kaiken maailman mutapaukut, roskat ja sammalmättäät tytön suusta, kun ei mitkään irti tai jätä toimi, jotka siis normaalisti toimii kuin unelma. Tämä ikävä tapahan sai alkunsa, kun joku idiootti (anteeks nyt vain) oli päättäny kaataa kauhean määrän kuivaa leipää/pullaa keskelle puistotietä. Liekö jotain lintuja ollut ruokkivinaan, mutta yritäpä tommosen uteliaan pennun kanssa kävellä siitä läpi ilman, että toisella on suu täynnä pullaa. Tämähän oli siis yöllä, kun käytiin viimeiset iltapissat tekemässä, joten en ensin edes nähnyt mitä se rouskutti, kun oli niin pientä silppua. Aamulla lensi kyllä muutama ärräpää, kun siinä naapurin mummon kanssa koitettiin siivota niitä murusia enemmän sinne puskaan päin. Tätä tapaa nyt sitten koitetaan kitkeä mahdollisimman nopeasti pois...
Muuten menee kivasti. Tyttö saa paljon kehuja, eikä ihmekään. Tänään juuri katsoin, kun hän seisoi niin kauniisti ulkona, aurinko paistoi ja neiti näytti niiiiin kauniilta. Voi kun olisi ollut kamera mukana <3


24. huhtikuuta 2012

Sisäsiisteyspirskeet vol. 1

Viikonloppuna oli aivan ihana sää. Lauantai oli jo suhteellisen kuivaa ja sunnuntaina hellittiin oikein helteellä. Keksittiinkin ihan selkeä yhtälö tähän meidän neidin sisäsiisteyteen; kuiva + lämmin = ulos pissiminen ja märkä + kylmä = sisälle pissiminen.Tää ei nyt tullu kauheena yllätyksenä :D Mutta pääpointti tässä asiassa oli tosiaan se, että lauantaina tuli ekat pissit ulos!! Naapureiden iloksi pistettiin bileet pystyyn ja näytettiin varmaan ihan kahjoilta, mutta olihan se juhlimisen arvoista. Sama homma jatkui sunnuntaina, kunnes maanantaina tuli taas sade :( Kaikkein parhaimmat juhlat oli kuitenkin tänään, kun neiti päätti jo kakkiakin ulos! Voi tätä riemun määrää ;)
Sunnuntaina tosiaan ulkoiltiin oikeen urakalla. Lämpimät säät oli houkutellu muitakin ulos, joten päästiin tutustumaan monenlaisiin ihmisiin. Nähtiin mummoja, miehiä, naisia, lapsia, nuoria. Hiukan vielä arastellaan joitain ihmisiä(varsinkin niitä hampaat irvessä yli kurkottavia), mutta kun laskeudutaan matalammaksi, niin meidän neidistä saa oikein hyvän ystävän. Tavattiin mm.5kk vanha cairnterrieri, josta varmaankin saa tulevaisuudessa leikkikaverin ja 9-vuotias soopeli shelttipoika. Muutenkin tällä alueella on paljon koiria, ja suurin osa vieläpä samaa kokoluokkaa, joten kavereita riittää. Tosin täällä riittää myös niitä, joiden kanssa ei huvita tehdä ystävyyttä. Viikonloppuna tuli vanha mummo koiransa kanssa vastaan, ja tää koira kuolas semmoista oksennuksen sekaista limaa ja puklautti jotain uloskin. Silti tää mummo koitti tyrkyttää, että pitäis antaa heidän tutustua lähemmin.."Juu, ei ku meillä ei vielä oo nää rokotukset kunnossa" ja kauheella kiireellä pois. Mikä lie raukalla oli, mutta mummoa ei tuntunut hetkauttavan.
Eilen neiti oli ihana, kun näki ilmeisesti unta jalat sätkien ja kamalasti "haukkuen". Liekö olis siskojensa kanssa kirmannut <3

20. huhtikuuta 2012

Ja arki rullaa eteenpäin...

Arki on lähtenyt todella hienosti käyntiin. Yöt nukutaan edelleen kiltisti omassa pedissä, ruoka maittaa ja nyt on alettu jo ymmärtää leikkimisen päällekin. Ekoina päivinähän Java ei ollut kauhean innostunut leikkimisestä. Kyllähän sitä innoissaan oltiin niin kauan, kun mamma heilutteli leluja, mutta heti kun päästi irti, niin katsottiin että "Miksi lopetit? Tehdäänkö nyt jotain muuta?" Nyt niitä leluja kannetaan pitkin kämppää riehuen.
Herra T:kin tuli vihdoin eilen takaisin kotiin. Satuttiin juuri olemaan ulkoilemassa pihalla, ja pitihän isille vähän pöhistä (niinkuin kaikille uusille ihmisille). Sisälläkin vielä viihdyttiin mielummin mamman sylissä, mutta veikkaanpa että näistä kahdesta tulee vielä oikeen hyvät kaverit ;)
Ensimmäiset koirakontaktitkin on koettu. Ainakin lähietäisyydeltä katseltu ja pöhisty, mutta vielä ei ole uskaltanut lähenpää tuttavuuttaa tehdä. Täytyy kyllä myöntää, etten ole ihan varma, että minkä rodun edustajia nämä vastaan tulleet koirat on ollu. Jutustelu koski lähinnä tätä meidän pikku neitiä. Jos jotain arvailua heitän, niin sanoisin että jokin chihusekoitus ja schipperke. Voi olla, että meni ihan metsään :D Reippaasti on kyllä muutenkin ulkoiltu, eikä tunnu oikein mitään pelkäävän. Autotkin saa huristella vierestä ihan rauhassa, eikä toinen huomio niitä ollenkaan. Vielä kun ymmärtäisi, että sinne ulos voi pissiäkin, niin olisi todella hienoa.
Tänään koettiin jotain ihan uutta ja jännittävää, ainakin mamman puolelta! Jouduin nimittäin käymään lääkärissä, ja tyttö jäi ensimmäistä kertaa ihan yksin pariksi tunniksi. Jätin neidille täytetyn kongin ja hipsin vähin äänin pois. Hetken aikaa kuuntelin oven takana, ja kun mitään ääniä ei kuulunut, lähdin. Koin pienimuotoista paniikkia koko reissun ajan, kun mietin jos tyttö on kauhean stressaantunut ja naapurit odottaa vihaisina takaisintuloani. Nää huolet oli han turhia, tullessani kotona oli ihan hiljaista ja Java tassutteli venytellen pedistään. Olin kyllä todella ylpeä meidän pikku neidistä! <3 Tiedä sitten kuinka paljon siinä välissä on huudettu, mutta uskottelen nyt ainakin itselleni, että meillä on reipas tyttö ;) Kongin ideaa ei ollut ihan ymmärtänyt, mutta harjoiteltiin sitäkin sitten yhdessä ja vitsit kun se olikin jännä lelu!

18. huhtikuuta 2012

Java saapuu uuteen kotiin

Vihdoinkin pitkä odotus palkittiin, kun neiti valkonassu "Java" eilen kotiutui. Herra T joutui lähtemään työreissuun, joten täytyi nopeasti keksiä uusi apuri pennunhakureissulle. Tehtävä ei ollut kovin vaikea, kuka nyt ei tahtoisi lähteä katsomaan pieniä, söpöjä shelttivauvoja?
Java tuli meille sijoitukseen. Suuret kiitokset siis Katriinalle, kun luotti suloisen kasvattinsa meidän hellään hoivaan! Itsekin olen todella onnellinen, että löydettiin näin ihana kasvattaja, ja vielä samasta kaupungista :)
Hakumatka ei onneksi ollut pitkä, ja sinä aikana käyttäydyttiin tosi nätisti. Hieman teki mieli kurkkia mitä siellä auton ulkopuolella näkyy, mutta hienosti päätti istua turvallisesti mamman sylissä. Sisälle päästyään neiti nuuskutteli nenä kiinni lattiassa pitkin asuntoa, ja hetken päästä ottikin jo rennon asennon ihmetellen, että mitäs täällä uudessa kodissa nyt kuuluu tehdä?!
Ruoka maistuu paremmin kuin hyvin. En varmasti paljon valehtelisi, jos sanoisin että neiti söisi koko kanisterin tyhjäksi, jos vain saisi :D
Ensimmäinen yökin meni vallan hyvin. Neiti nukkui tyytyväisenä uudessa pedissään sängyn vieressä. Välillä tuli hätä, että onhan mamma vielä tallessa, mutta uni tuli heti uudestaan kun laskin käden nuuhkutettavaksi. Ihanan reipas tyttö <3
Pihalla käydään pieniä pyrähdyksiä, neiti kun ei tykkää märästä maasta ja hyytävän kylmästä tuulesta ;( Rohkeasti kuitenkin tutustutaan uuteen ympäristöön. Pissit onkin neidin mielestä turvallisempaa tehdä vielä sisälle, sielläkin mielummin lattialle kuin paperille.
Kaikin puolin saatiin reipas tyttö kotiin, enkä voisi onnellisempi olla <3

                                          Neiti 8vk.

                                          Mamma hieman innostui.