Ja arki rullaa eteenpäin...

Arki on lähtenyt todella hienosti käyntiin. Yöt nukutaan edelleen kiltisti omassa pedissä, ruoka maittaa ja nyt on alettu jo ymmärtää leikkimisen päällekin. Ekoina päivinähän Java ei ollut kauhean innostunut leikkimisestä. Kyllähän sitä innoissaan oltiin niin kauan, kun mamma heilutteli leluja, mutta heti kun päästi irti, niin katsottiin että "Miksi lopetit? Tehdäänkö nyt jotain muuta?" Nyt niitä leluja kannetaan pitkin kämppää riehuen.
Herra T:kin tuli vihdoin eilen takaisin kotiin. Satuttiin juuri olemaan ulkoilemassa pihalla, ja pitihän isille vähän pöhistä (niinkuin kaikille uusille ihmisille). Sisälläkin vielä viihdyttiin mielummin mamman sylissä, mutta veikkaanpa että näistä kahdesta tulee vielä oikeen hyvät kaverit ;)
Ensimmäiset koirakontaktitkin on koettu. Ainakin lähietäisyydeltä katseltu ja pöhisty, mutta vielä ei ole uskaltanut lähenpää tuttavuuttaa tehdä. Täytyy kyllä myöntää, etten ole ihan varma, että minkä rodun edustajia nämä vastaan tulleet koirat on ollu. Jutustelu koski lähinnä tätä meidän pikku neitiä. Jos jotain arvailua heitän, niin sanoisin että jokin chihusekoitus ja schipperke. Voi olla, että meni ihan metsään :D Reippaasti on kyllä muutenkin ulkoiltu, eikä tunnu oikein mitään pelkäävän. Autotkin saa huristella vierestä ihan rauhassa, eikä toinen huomio niitä ollenkaan. Vielä kun ymmärtäisi, että sinne ulos voi pissiäkin, niin olisi todella hienoa.
Tänään koettiin jotain ihan uutta ja jännittävää, ainakin mamman puolelta! Jouduin nimittäin käymään lääkärissä, ja tyttö jäi ensimmäistä kertaa ihan yksin pariksi tunniksi. Jätin neidille täytetyn kongin ja hipsin vähin äänin pois. Hetken aikaa kuuntelin oven takana, ja kun mitään ääniä ei kuulunut, lähdin. Koin pienimuotoista paniikkia koko reissun ajan, kun mietin jos tyttö on kauhean stressaantunut ja naapurit odottaa vihaisina takaisintuloani. Nää huolet oli han turhia, tullessani kotona oli ihan hiljaista ja Java tassutteli venytellen pedistään. Olin kyllä todella ylpeä meidän pikku neidistä! <3 Tiedä sitten kuinka paljon siinä välissä on huudettu, mutta uskottelen nyt ainakin itselleni, että meillä on reipas tyttö ;) Kongin ideaa ei ollut ihan ymmärtänyt, mutta harjoiteltiin sitäkin sitten yhdessä ja vitsit kun se olikin jännä lelu!