Javan juoksut alkoi vihdoin ja viimein 18.huhtikuuta (1v 2kk iässä). Raukka oli aluksi ihan ihmeissään, että mitäs nyt tapahtuu, ja ensimmäiset päivät menivätkin hyvin hämmentävissä tunnelmissa. Sen jälkeen tyttö taisi tyytyä kohtaloonsa, ja alkoi parin viikon apaattisuus ja järkyttävä hellyyden kaipuu. Mielummin nukuttiin mamman ja tietokoneen välissä mitä epämukavammissa asennoissa, kun yksin lattialla. Mutta en valita ;)
Eikä näissä juoksuissa muuta valittamista, kuin että leikkihetket koirapuistoissa voi hetkeksi unohtaa.
Kerkesin jo kovasti pohtia minkälaisia juoksupöksyjäkin neidille hankittaisiin, mutta onneksi en kerennyt kauppaan asti. Neiti nimittäin piti itsensä niin siistinä, ettei koko parin viikon aikana löytynyt kuin muutama tippa lattialta. Mahtavaa :)

<3

Hiljaa hyvää tulee, eikö?

Pientä päivitystä kuvien kera. Enjoy!

Lokakuu 2012. Taisi olla Javan kolmas junamatka, ja siinä ollaan niin leidiä ;)

Samalla reissulla Java kävi mummolassa hoidossa.

Tammikuu 2013 / Kuva Aila Laitinen

Helmikuussa 2013 täytettiin 1v.! Synttäreitä juhlittiin siskojen (Tiida ja Nonna) kanssa.  /  Kuva Niina Kaanela

Ekat näyttelyt

Uus vuos ja uudet kujeet, mutta seuraavat päivitykset tulee vielä kertomaan edellisen vuoden tapahtumista. Jos jossain vaiheessa saisin ajan kiinni, ja pääsen päivittämään nykyisiä juttuja ;)

Syyskuussa Javalla oli ensimmäinen tutustuminen näyttelyiden maailmaan. Kyseessä oli Turussa pidetty epävirallinen pentunäyttely. Ei mennyt ihan nappiin, kun oli molemmille ensimmäinen esiintyminen kehässä ja mamma tais jännittää enemmän ku itse neiti. Mutta positiivistahan tässä on se, että tästä on helppoa parantaa suoritusta! ;)

Kuva Sirpa Saari

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä pään kiila. Hyvä purenta. Pyöreät silmät. Hyvät korvat. Hyvä kaula. Lyhyt pyöreä rintakehä. Riittävä luusto ja kulmaukset. Hieman luiseva lantio. Häntä nousee turhan korkealle liikkeessä. Liikkuu lyhyellä askeleella ja eturaajojaan nostellen."






Neitihän oli tuolloin vajaa 7kk ja koko noin 36cm. Hännän nouseminen ja lyhyet nostelevat askeleet taisivat johtua vain siitä, kun neiti innostui vähän liikaa. Mutta muuten ei huono arvostelu jatkoa ajatellen. Toivottavasti tämä vuosi tuo hyviä arvosteluja ja sijoituksia näyttelyidenkin osalta, vaikkei ne meidän suurin intohimo olekaan! 

Pikaiset terveiset!

Javan kuulumisia oli kaipailtu, ihana kuulla! :) Tää syksy ja alkutalvi on mennyt niin kauheessa kiireessä koulun suhteen ja elämäntilanne muutenkin muuttunut, että blogi jäänyt vähäiselle huomiolle, kun kuluttaa sen vapaa-ajan mielummin vaikka juurikin Javan kanssa!
Mutta Javalla on ollut kivaa, näihin pariin kuukauteen on mahtunut paljon hauskoja reissuja, uusia ja vanhoja kavereita, ekat näyttelyt ja paljon muuta kerrottavaa :) Lupaan nyt tulevalla joululomalla ilahduttaa teitä näillä kertomuksilla ja kuvilla! :)

Java tutustuu mereen ja mörköihin.

Kesämuistelot siis jatkuu. Alkaa masentaan tää syksyn tulo, niin ihan hyvä vaan pidättäytyy noissa kesän tapahtumissa :) Maalla ollessa Java sai tutustua ensimmäistä kertaa merenrantaan, ja hui kamala se vesi oli pelottavaa! Ensin juoksenneltiin innoissaan, mutta vedessä tajuttiin, et vesihän oliki märkää ja kylmää. Siihen paikoilleen oliki sitten hyvä jämähtää. Mamman kanssa tultiin kyllä pidemmälle, mutta tää baywatchtypy loikki hirmusta vauhtia aina takasin rantaan. Hetken aikaa maltettiin uiskennella, mutta loppupeleissä edes lelua ei voinu hakea, jos se meni vähäkin veden puolelle. Meidän hienohelma. Eli ei tullu uimisesta Javan uutta lempiharrastusta, mutta kyllä siitä vielä saaristolaiskoira tulee ;)
Tällä hetkellä Javalla taitaa olla murkkuikä tuloillaan. Ns.mörkövaihe pahasti päällä. Ulkoillessa "pelätään" vähä kaikkee, muristaan ja haukutaan. Hyvänä esimerkkinä tänään lenkillä tuli vastaan muovinen kukkapurkki, ja sillehän piti kamalasti murista. Tosi rohkeesti kuitenkin käytiin sekin sitte haistelemassa ja toteemassa ihan vaarattomaksi. Näin me tehdään tälläsissä tapauksissa, ja uskon että teen tässä oikein, niin jää niistäkin möröistä sitten loppupeleissä hyvä muisto. Muuten ei vielä kauheesti kokeilla rajoja, mut uskon et sekin aika pian tulee, onhan mun vaavi jo melkein 7kk!
Sit aletaankin lähestymään sitä ikää, että ensimmäisiä juoksuja voidaan alkaa odottelemaan. Tiedä nyt sitten onko odottaminen oikee sana tähän, kun nään jo painajaisiakin tätä aihetta koskien :D Parin viikon aikana oon kuitenkin huomannu jotain muutoksia Javan käytöksessä, ja epäilen että ne vois liittyä juoksuihin. Lenkeillä mennään ihan hulluna hajujen perässä, pestään itseensä paljon ahkerammin ja hellyydenkipeys on kasvanu. Nyt vaan pidetään peukkuja, ettei ihan vielä alkais, kun meillä ois ensimmäiset pentunäyttelyt parin viikon päästä!
Nää näyttelyt jänskättää ihan kamalasti. Ei olla oikeen keretty käymään mätsäreissä, joko mun töiden takia tai sitte oon ollu kipeenä ym. Kovasti on kuitenkin harjoiteltu tuossa meidän kentällä, ja käsittelyharjotuksiin on saanu osallistua niin kaverit kuin heidän vanhemmatkin :D Eniten kuitenkin jänskättää, että miten Java pystyy keskittyyn siihen hommaan, kun niin paljon koiria ympärillä. Tätäkin on harjoteltu, käymällä enemmän paikoissa, missä on koiria ja siellä harjoteltu keskittyyn omiin juttuihin. Välillä hyvin tuloksin ja välillä taas...no..ei niin hyvin tuloksin. Mutta ei stressiä, hyvin se menee :)
Java osaa olla tosi valikoiva kavereiden suhteen. Joitan koiria saatetaan arastella pitkäänkin, kun sitten taas toisten kanssa ei juurikaan keretä edes tervehtiä ku pitää olla jo touhuumassa yhdessä. Oon yrittäny keksiä tähän jotain syytä, mutta ainakaan kyse ei ole koiran koosta eikä aktiivisuuden (?)tasosta. Pientä roturasismia on kyllä ilmoilla, shelttien lisäksi Java tykkää erityisesti russeleista. Niitä ei ole kyllä tullu yhtäkään yksilöä vastaan, jonka kanssa Java ei ois tullu heti juttuun :) Ihmisten kanssa ei ollakaan yhtään näin vaativia. Kaikkia rakastetaan yhtä paljon. Kerran koirapuistoon tuli täysin tuntematon mies, ja mitä Java tekee ensimmäisenä? Hyppää sen syliin, ja siinä sitten oltiinkin rapsuteltavana hyvä tovi :D Että jos joku kaipaa hyvää miesteniskukeinoa, niin voin lainata Javaa siihen tarkoitukseen ;) Mamman pikku kulti <3

Löyty hieman liian suuri keppi, ei jaksanu raahata perässä :(

Välillä jopa huilailtiin hetki.

Harjoteltiin seisomista. Tuuli niin kovasti takaa päin, että saatiin korvatkin alas ;)

Tässäkin koitettiin harjoitella nätin maiseman edessä, mutta oli vähän huono alusta.

Uskallettiin vähän jo polskia.

Lopuksi vielä vähän palloleikkejä.

Java täällä taas moi!

Pari kuukautta taas vierähtäny. Hupsii!
Aattelin, et tää blogi on siitä kiva, kun jää muisto siitä mitä milloinkin on tapahtunu, mutta aika harvalleenhan tätä on muistanu kirjottaa :/ Tai muutenkaan mitään kirjoittaa ylös, arki vei mennessään. Yritän nyt epätoivoisesti jotain raapustaa, ja tästä lähtien reipastun tän blogin suhteen!
Niinkun edellisessä kirjoituksessa jo mainitsin, niin sisäsiisteys alkoi oleen jo hyvässä vaiheessa tuon meidän reissun aikana, ja sillä tiellä ollaan jatkettu. Muutamat ilopisut on saattanu tulla, kun on kavereiden kanssa riehuttu (ja tietenkin sinne kaverin omistajien matoille, jotta mamma saa hävetä ;)) Eli noin 4kk (reilu?) ikäisenä oltiin jo sisäsiistejä. Mikä on todella hieno asia, kun lueskelee niitä kauhutarinoita, joissa huomattavasti vanhempien koirien kanssa taistellaan näiden asioiden parissa. Huh!
Kasvusta voi sanoa sen verran, että kasvattaja mittasi Javan noin 5kk iässä, ja silloin korkeutta oli 34cm. Tuntuu, että tuo kasvu on nyt hidastunut, mutta katsellaan miten käy :)
Kaikkein jännittävintä seurattavaa oli hampaiden vaihtuminen! Jossain vaiheessa tuntui, että niitä putos ku pisaroita taivaalta. Jatkuvasti sai olla pesemässä verisiä leluja. Alakulmurit tippus 5kk 1vk iässä, toinen yläkumuri seuraavalla viikolla ja toinen seurasi pari päivää sen jälkeen. Noiden kulmureiden kanssahan sai ajatella, että jokaiselta tippuneelta hampaalta säästi sen reilun satasen mitä sen poistoon ois sitten eläinlääkärillä mennyt. Eli jotain 500e tuli lopulta säästöä, eiks vaan? ;D Nyt oon hiukan ällöttävä, mut sain kaikki kulmurit ja muutaman muun hampaan talteen. Tuolla ne on putsattuna korurasiassa :D
Siitä matkapahoinvoinnista...Lääkkeet auttoi, mutta liekö oli hiukan liian suuri annos meidän pikku ressukalle. Hän nimittäin oli ihan koomassa koko automatkan Turusta Ouluun. Tuijotti ja kuolas, eikä pissatauoilla oikeen tajunnu missä mennään ja mitä tehdään. Voi raukka <3 Ens kerralla jos tulee pitkiä matkoja eteen, niin tietää antaa ohjeistusta pienemmän määrän.

Java mahtui vielä kesällä sopivasti pyörän etukoriin, ja näin matka taittui mainiosti. Muutama huvittunu ilme saatiin vastaantulijoilta, mutta melkeen tekisi mieli ostaa tarpeeksi suuri kori, jotta voitaisiin edelleen matkata tällä tavalla :))

Pakko lisätä vielä yksi kuva muistoksi mun pienestä koipeliinista <3

Java The Pystykorva löysi mieluisen uiskentelupaikan.

Jaahas, jos sitten lisää kesämuistoja ja uusia kuulumisia seuraavalla kerralla :)

Kotona jälleen

Kotona ollaan taas. Monelta kantilta katsottuna oli kyllä hyvä lähteä vähän pidemmäksi aikaa maalle. Sisäsiisteys on parantunut ihan huimasti! Yöt ollaan siistejä ja muutenkin on vain kahdet pisut tullu sisälle torstain jälkeen. Uskon, että tästä saa kiittää sitä, että tuolla ravattiin ulkona oikeen urakalla. Välillä käytiin tunninkin välein metsästämässä pissaa, ja se tuotti toivotunlaisia tuloksia :) Luulin myös, että matka olis parantanut neidin matkapahoinvoinnin, mutta ilmeisesti niin ei ollut. Kotimatkalla nimittäin oksennettii kolmesti 50km automatkan aikana. Junamatka meni sentään yhtä hyvin kuin mennessäkin. Nyt saatiin kuitenkin rokotuksien yhteydessä pahoinvointilääkkeet pitkille matkoille. Toivottavasti niistä olis apua.
Sitten niistä matkan huonoista puolista...Neiti on oppinut taitavaksi kerjääjäksi, koska kukaan ei pystynyt vastustamaan tuon söpöliini katsetta ja niinpä se on saanut kaikki mahdolliset herkut. Haukkuminen on myös uus kiva harrastus. Varsinkin jos joku toinenkin tekee niin. Ei onneksi ole räksyttäjä ihan pahimmasta päästä, mutta kerkesin jo iloita, että olen saanut hiljaisen yksilön ;)
Vaikka tultiinkin takasin kaupunkiin, ollaan vietetty tämäkin viikonloppu lähinnä maalla. Käytiin taas katsoon hevosia ja ponejakin. Meidän seurana ollut russelineiti ei vieläkään oikeen tahtonu olla Javan kaveri :/ Java ei kyllä lannistunu, vaan viimeiseen asti koitti saada sen mukaan leikkiin. Jospa ens kerralla...
Rokotukset käytiin tehostamassa. Samalla käytiin puntarilla, tuloksena 4,2kg. Eläinlääkärin ennustuskin kävi toteen, ja tänään neidiltä lähti kaksi ylähammasta! Mun pikkutyttö kasvaa <3